Voihan KESÄ ja lierihatut! Ihanaa kun tämä aika koitti! Jotenkin tämän koronakevään aikana en ole kovasti osannut edes kesää odottaa. Tiedättekös kun on mennyt niin päivä ja hetki kerrallaan. Kevät oli etäkoulun ja arjen pyörittämistä, pikkulapsiarkea, vauvavuotta, selviytymistä ilman tukiverkostoa (paitsi tietystikään arvokasta henkistä tukea ei pidä unohtaa).
Alkuvuonna odotettiin Kreikan lomaa. Ihana kutkuttava tunne että pian meidän porukka + porukkaan kuuluva pian 17-vuotias siskontyttö lennetään kohti Kreikan lämpöä. Odotus vaihtui epävarmuudeksi, ja melko pian siirretyiksi unelmiksi. Elämä muuttui silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. Lapset eivät saaneet tavata niin rakkaita isovanhempiaan, ja yhtäkkiä koulut suljettiin ja ketään ei saanut tavata. Piti selviytyä. Omat tunteet oli laitettava yksinkertaisesti syrjään, kun piti vahvana kannatella perhettä, ottaa vastaan lasten pahaa oloa ja puhua heille rohkaisua. Iltaisin ei ollut oikein aikaa miehen kanssa käydä läpi tilannetta koska oli mentävä ajoissa nukkumaan ja lasten kuullen yritettiin välttää liikaa koronapuhetta. Levätä ei voinut päivällä koska etäkoulu ja lapsi jolla motivaatio kouluun oli täysin hukassa uuden tilanteen edessä. Samalla piti huolehtia kolmen nuoremman tarpeista. Levätä ei voinut yöllä koska vauva valvotti.
Tartuin kaikin voimin virren sanoihin : Päivä vain ja hetki kerrallansa
Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen. Päivän kuormat, levon hetket antaa. Murheet niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut, huolet, eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen.”Niin kuin päiväs niin on voimas aina.” Tähän turvaan yhä uudelleen. Kiitos, herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä.Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä. Suo mun ottaa isänkädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan, Kunnes johdat minut kädelläsi, riemun maahan päivään kirkkaimpaan.
On siellä myös paljon itkua ja turhautumista, mutta eivät ne ole jääneet päällimmäiseksi.
Armon varassa saimme purjehtia tähän kesään, joka tuntuu kuin lämpimiltä lähteiltä ja virvoittavalta keitaalta.
Nyt kun katson taaksepäin menneeseen kevääseen, huomaan että miedät on kannettu tähän hetkeen päivä ja hetki kerrallaan. Huomaan etten ole odottanut tätä kesää sillä olen elänyt niin hetkessä miettimättä ja murehtimatta huomista päivää. Huomaan myös miten tämä kesän lämpö tuntuu aivan taivaallisen hyvältä. Tämä lämpö, valo, tuoksut, linnunlaulu. Kaikki tämä kauneus ympärillä. Ja kun katson taaksepäin menneeseen kevääseen, on se kevät täynnä kauniita muistoja ja hetkiä. On siellä myös paljon itkua ja turhautumista, mutta eivät ne ole jääneet päällimmäiseksi. Päällimmäisenä on ihanat hetket perheen kesken, tiivis yhteys, rakkaus. En voi kuin ihmetellä, miten se arki soljuikin kaikesta huolimatta eteenpäin. Niin, päivä ja hetki kerrallaan.
Armon varassa saimme purjehtia tähän kesään, joka tuntuu kuin lämpimiltä lähteiltä ja virvoittavalta keitaalta. Ja yhden ihmeen huomaan kaiken muun lisäksi : minä en ole väsynyt tästä keväästä. Ei menemisiä ja tulemisia sinne tänne, vaan olemista tässä ja nyt. Samaa kiireettömyyttä haluan omistaa tällä kesäkeitaalla.
Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä. Tämä hetki on se joka merkitsee. Tämä hetki, lahjaksi annettu, ohikiitävä ja ainutlaatuinen.
Ihanaa kesäkuun alkua!
<3 :Marjo
