Seisoin eilen meidän pihakoivun alla. Aurinko antoi taas hetken suloista lämpöään pilvien lomasta ja koivunlehdet tanssivat tuulen tahdissa vihreänä välkehtien. Heiluttelin siinä suuren puun alla rattaita ja suljin hetkeksi silmäni hengittäen sisääni raikasta kesäilmaa nauttien jokaisesta säteestä jonka aurinko iholleni soi. Lehtien suhina yltyi ja yhtäkkiä ilmassa oli syksyn tuntua. Joku häivähdys tuulen mukana.
Tuulahdus toi mukanaan muutakin kuin sykysyn tuntua. Se tuulahdus toi tullessaan haikeuden. Olen yleensä loppukesästä jo hieman kaivannut syksyä, sen pimeneviä iltoja ja höyryävää teekuppia sateisena iltapäivänä. Sen värikkäitä lehtiä – tuota luonnon ihmeellistä taideteosta! Nyt tunnistin uudenlaisen tunteen ja se tunne oli haikeus.
Tämä kesä on ollut minulle erityinen. Tämä kesä on ollut kuin virvoittava keidas kaiken puurtamisen jälkeen. Olen tänä kesänä nauttinut niin monesta minulle rakkaasta ja tärkeästä asiasta uudella tavalla. Olen saanut viettää ihania hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Olen vuodattanut tänä kesänä lukemattomat onnen ja kiitollisuuden kyyneleet. Tämä kesä on ollut jotenkin erilainen ja en ihan vielä malttaisi sanoa hyvästejä.
Myös pojilla on haikeutta ilmassa. Meidän naapurissa on kesän ajan asunut todella mukava perhe Helsingistä. Yksi heidän lapsistaan on viettänyt paljon aikaa meillä, ja meidän pojat heillä. Tämä poika on tullut niin tärkeäksi tämän kesän aikana. Ja nyt on aika jättää jäähyväiset kun tämä perhe palaa kotiinsa ennen koulujen alkua. Voi suurta surua ja luopumista. Mutta onneksi tämä perhe saapuu takaisin varmaankin ensi kesänä.
Haikeus on kuitenkin hyvä tunne. Se kertoo eletyistä onnenhetkistä. Se kertoo että on iloittu, rakastettu ja eletty. Vielä aion nauttia kaikesta mitä tämä kesä tarjoaa, otan kiitollisuudella vastaan nämä ihanat, siunatut hetket. Sitten talletan lämmöllä sydämeeni tämän kesän muistot, ja astun uteliaana syksyyn. Hieman kyselevällä mielellä, että minkälainen arki siellä odottaa. Onneksi minun ei tarvitse sitä tietääkään, vaan riittää ihmiselle astua yksi askel kerrallaan. Ja sen tiedän, että kun jostain luopuu, niin uutta annetaan tilalle.❤
Miehelläni alkoi juuri parin viikon kesäloma. Nyt nautimme vielä täysillä perheen yhteistä lomasta ja kesän kauneudesta. Vielä on juhlimatta myös esikoisen synttärit ennen koulujen alkua. Arki saa vielä hetken odottaa.
Miten siellä, odotatko syksyä? Ihanaa viikonloppua ja elokuun alkua siulle!
❤ -Marjo
