, Mietteitä, Rohkaisua

Pelosta ja häpeästä

Pelko ja häpeä.

Pettämätön parivaljakko.

Yhdessä ne saavat sinun keveät ja luottavaiset askeleesi horjumaan.

Ne saavat sinun silmiesi tuikkeen sammumaan, komentavat sinut kiireesti piilottamaan juuri syttyneen liekkisi.

Ne saavat sinun lapsenomaisen luottamuksesi herpaantumaan niin, että ilosta pirskahteleva olemuksesi muuttuu jälleen vaatimattomaksi varjoksi.

Mutta sinä pieni ihminen, ole sinä luja ja rohkea.

Ota askel toisensa perään, anna liekkisi lepattaa ja hiuksesi hulmuta tuulessa.

Pidä kiinni siitä kuplivasta ilosta,vapaudesta jota olet saanut maistaa.❤️

Ne kauniit hetket / Marjo

Tein yksi päivä jotain aika päätöntä. Lauleskelin kotona joululauluja (laulan usein kun olen lasten kanssa kotona), ja mietin miten kovin pelkään laulaa julkisesti. Muiden kanssa voin laulaa, mutta en koskaan yksin. Siinä sohvalla istuessani ilman meikkiä ja tukka sotkuisella nutturalla sain päähänpiston, että kuvaan Instagramin stooriin videon jossa laulan. Siis siltä istumalta. Ja niin tein. Lauloin pätkän ihanaa Taivas sylissäni – laulua.

Arvatkaa vain oliko se kamalaa? Ei, ei se ollut. Se oli hassua ja kivaa. Vapauttavaa. Mutta entä jos olisin jäänyt pohtimaan ja analysoimaan kaikkia mahdollisia seurauksia ja sitä mitä jokainen sen nähnyt ihminen ajattelee – tuttu tai tuntematon – olisinko koskaan julkaissut lauluani? Ei, en missään nimessä olisi. Sain aivan ihania viestejä tutuilta ja tuntemattomilta, joissa lauluani kehuttiin ja rohkeuttani ihailtiin. Niitä viestejä oli ihana lukea, tuli niin hyvä mieli. Mutta en tehnyt sitä videota sitä varten että saisin kehuja, niin kovin kuin ne sydäntä lämmittivätkin. Tein sen siksi, että päätin vihdoin näin 35-vuotiaana olla rohkea. Päätin että jatkossa aion tehdä niitä asioita jotka pelottaa, mutta joita kuitenkin sisimmässäni haluan toteuttaa. Eräs ihanista seuraajistani kommentoi myös, että maailma on täynnä mahdollisuuksia sille, joka lakkaa miettimästä mitä muut ajattelevat. Ja itse kun olen luonteeltaani tarkkaileva ja herkkä, niin aivan liikaa analysoin muiden tunnetiloja ja ajatuksia omiin tekemisiini liittyen. Mutta kyllä, aion olla tästä eteenpäin rohkeampi eikä yksin laulaminenkaan enää pelota ihan niin paljon.

Iloa uuteen viikkoon!

❤️-Marjo