Oi ihanaa mikä helteinen lauantai!😍 Kyllä Luoja meitä hellii tällä lämmöllä. Olihan tätä lämpöä jo kovin ikävä. Blogin luonnoksissa on muutama lähes valmis teksti odottamassa, mutta en ole niihin kerennyt paneutua tällä viikolla ollenkaan. Tulin siis kertomaan teille pikaisesti kuulumisia.
Täällä on viime päivät menneet tiiviisti terassin laittelussa. Takapihan terassille on rakennettu kate, ja tilasin ihanan riipputuolin Vekeltä. Haaveissa on kiiretön hetki jossa saan nauttia hyvästä kirjasta riipputuolissa istuskellen ja nauttien lempeän lämmön syleilystä iholla.
Innostuin sisustelemaan kotia myös sisällä. Tilasin muutaman maton ja innostuin myös virkkaamaan pyöreitä mattoja. Ihanan rentouttavaa puuhaa! Tarkoitus olisi myös jossain kohtaa maalailla meidän keittiön välitilan kaakeleita ja olkkarin sekä keittiön seiniä. Monenlaista pientä ja isompaa puuhaa. Ja olen NIIN nauttinut kun on virtaa toteuttaa. Monet kerrat olen muistellut viime kesää kun olin (taas kerran) raskaana ja väsytti koko ajan. No nyt ilmeisesti otan sen vahingon takaisin kun on intoa vaikka mihin.
Terassin sisustelu ja siivoilu jäi tällä viikolla kuitenkin vähän kesken. Meille tuli nimittäin 5 uutta perheenjäsentä!😍 5 kananpoikaa asustelee meidän pihan perälle rakennetussa pikkukanalassa. Näppärä mies minulla että kaikkea osaa ja jaksaa rakentaa. En voi kuin ihailla sitä osaamista!
Esikoinen on haaveillut kanoista vuosikausia. Tänä kesänä poika rupesi tekemään pieniä kesätöitä sukulaisilla että sai säästettyä rahaa kanoihin. Miehen kanssa vihdoin pehmenimme tälle kanaidealle – liekö helle pehmittänyt päämme?😁 Pistettiin tuumasta toimeen ja täytimme muutaman ilmoituksen, ja nyt meillä on oma pieni kotikanala. Hieman maalaisfiilistä tänne ”kaupunkiin”. Ensimmäisenä yönä tipusilla oli hehkulamppu lämmittämässä, ja hiippailin keskellä yötä kurkkimaan että onko kanala tulessa ja miten heitä nukuttaa. Seuraavana yönä heillä oli jo pieni lämpölamppu ja minäkin maltoin pysytellä sisällä aamuun asti. Ehkä se riittää että vauvan kanssa heräilen öisin.
Jokainen poika sai oman kanan. Minulle ja miehelle jäi yhteiseksi kanaksi vähän arka ja äksy Eedith, mutta luulenpa että meistä Eedith-neidin kanssa tulee ajan myötä hyviä ystäviä. Onhan hän nytkin jo vallan hurmaava. Osa tipusista on jo ihan sylivauvoja ja yrittävät seurata perässä kun kanalasta lähtee ulos. Ihania lutusia ja pitävät hellyttävää piipitystä!😍 Kettu oli muuten viime yönä yrittänyt kaivautua kanalaan. Turhaa työtä oli huulia nuollen tehnyt, ja luovutti sitten kun huomasi että ei sinne noin vain kaivauduta.
Tällaisia iloisia kuulumisia tänne. Ja meidän pienin lähti kävelemään! Juuri täytti 9 kuukautta. Voihan pieni kun on niin kiire nähdä maailmaa. Saa siis nähdä missä vaiheessa kerkeän istahtaa lepotuoliini kirjan kanssa.
Aurinkoa, iloa ja lepoa teidän viikonloppuun!
❤ – Marjo
Oi miten söpöjä kanoja!😍
Kiitos, niin ne on😍