Äitiys, Kuulumisia

Tervetuloa kauniiden hetkien pariin!

Sydämellisesti tervetuloa kauniiden hetkien pariin kaikki uudet sekä vanhat ihanat lukijat! Onpa kiva että löysit tiesi tänne.

Täällä blogin takana olen minä Marjo, 35-vuotias vaimo ja neljän pienen pojan äiti. Meidän pojat ovat 8kk, 2v, 5v ja 8v. Olen vähän sellainen sosiaalinen erakko, sydämeltäni empaattinen ja herkkä pohdiskelija. Nautin hiljaisuudesta, omasta rauhasta, ja siististä kodista – samalla kuitenkin elämäni on täynnä ihanien pienten poikien meteliä (ja nujakointia) ja koti koristeltu tahmaisilla ja kuraisilla tahroilla. Elämä ja arki ei ole vaaleanpunaista hattaraa, mutta kun ihmisen pienuus kohtaa Luojan suuruuden, syntyy jotain kaunista ja pysyvää.

Ne kauniit hetket on lifestyle-blogi, jossa eletään lapsiperhearkea, pohditaan syvällisiä, jaetaan vinkkejä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja jaetaan myös niitä keveitä kauniita hetkiä sisustuksen ja kokkauksen parissa. Täällä blogissa haluan tarjota vertaistukea, iloa, inspiraatiota ja rohkaisua muille naisille ja äideille sinne arjen keskelle.

Olen kirjoittanut Jotain Kaunista – blogia aiemmin bloggerin puolella, mutta olen jo pidemmän aikaan miettinyt siirtoa tänne wordpressiin. Kirjoituskärpänen on puraissut niin lujasti nyt kesän kynnyksellä, että päätin tarttua tuumasta toimeen ja varata oman domainin. Jotain Kaunista oli kuitenkin jo käytössä eräällä verkkokauppiaalla, joten blogille täytyi keksiä uusi nimi. Eräänä iltana suihkussa ollessa mieleeni nousi NE KAUNIIT HETKET.

Äitinä tulee väistämättä esiin hetkiä kun tuntee oman riittämöttämyytensä, pienuutensa ja epäonnistumisensa.

Se päivä oli ollut melko rankka, ja isommat pojat riidelleet paljon. Äitinä tulee väistämättä esiin hetkiä kun tuntee oman riittämöttämyytensä, pienuutensa ja epäonnistumisensa. Huokaisin ääneen rukoillen suihkussa että tunnen olevani epäonnistunut. Kun sanoin tämän, tunsin kun taakka nousi harteilta ja armo tuli tilalle. Itku tuli. Ja se oli ilon ja helpotuksen itku. Katsoin mennyttä päivää uusin silmin, armon läpi. Ja sainkin nähdä, että jäljelle jäivät kuitenkin ne kauniit hetket.

Siitä syntyi blogin uusi nimi, ja siitä tässä blogissa on pohjimmiltaan kyse. Vielä kerran sydämellisesti tervetuloa seuraani, toivon että viihdyt!

❤ – Marjo

Ps. Toistaiseksi en ole siirtänyt vanhoja tekstejä uuteen blogiin (yritin mutta jotain meni pieleen). En ole vielä varma siirränkö ne myöhemmin, vai jätänkö ne vain muistoksi vanhaan blogiin.

(2) Kommentit

  1. Todella ihana blogi, jäänkin seurailemaan! 🙂

    1. Voi kiitos Veera, ihana kuulla!❤

      Kävin kurkkaamassa siunkin blogia, ja kirjoitit tosi hyvin meille äideille niin tutusta riittämättömyyden tunteesta. Mutta lopulta kuitenkin ne pienet hetket on niitä suuria, kuten se teidän trampoliinilla makoilu vierekkäin❤ Pitää lueskella lisää ajan kanssa 😊

Kommentointi ei ole käytössä.