Meidän kuopus on jo 1-vuotias. Tai on ollut jo lokakuun alusta asti. Voi aika kun juokset. Kirjoitin instaan pienen kertomuksen hänen syntymäpäivänään, ja julkaisen sen nyt vähän jälkijunassa myös tänne muistoksi. Pieni maininta ensin, että tämä oli tosiaan neljäs synnytykseni, ja kaikki synnytykset ovat olleet erilaisia ja arvokkaita. Kaksi synnytystä käynnistettiin ja ensimmäinen synnytys kesti 21 tuntia. Nyt neljännellä kerralla kaikki oli jo tuttua ja luottamus omaan kehoon oli suuri, en ole aina ollut näin levollinen synnyttäjä. Minulla oli varovainen toive. Toive että saisin synnyttää veteen, ja niin tapahtui. Tässä vuoden takainen kertomus niin kuin itse sen muistan.
Vuosi sitten synnyit sinä❤️
Muistan niin elävästi ne kaikki tuntemukset. Sen kutkuttavan jännityksen kun tiesin että tänä yönä sinä synnyt. Kun laitoin isoveljet nukkumaan, ja aavistelin että lähdemme sinua synnyttämään. Kun laitoin tens-laitteen päälle,pakkailin viimeisiä tavaroita kassiin,ja rentouduin jumppapallon päällä oman takkahuoneen lämmössä.
Muistan kuinka pakkasin uikkarin kassiin,ja hiljaa rukoilin, että kaikki menee hyvin, ja saisin sinut altaassa synnyttää. Tarkistin että salmiakkisuklaa on varmasti kassissa odottamassa. Muistan miten jännittyneitä mummi ja ukki olivat,kun saapuivat meille isoveljien luokse. Sanoin että katson vielä urheilukisat loppuun ennenkuin lähdetään,taisi olla keihäänheittoa meneillään. Nautin kodin lämmöstä ja turvasta, enkä halunnut yhtään kiirehtiä sairaalaan.
Muistan kun saavuimme sairaalaan,ja meitä oli vastassa maailman ihanin kätilö. Jouduin pysähtymään monta kertaa ottamaan supistuksia vastaan. Noita siunattuja supistuksia jotka toivat sinut kerta kerralta lähemmäs syntymää. Koko sairaala uinui uneneomaisessa pumpulissa,valtava rauha oli läsnä. Kätilö oli valmistanut meille salin valmiiksi,ja siellä oli allas meitä odottamassa. Muistan kun supistukset kävivät yhä voimakkaammiksi, ja sanoin isällesi että nyt voisin mielelläni vaihtaa osia, jos vain voisin. Ja isäsi otti tens-laitteen pois ja auttoi meidät altaaseen, minut ja sinut. Ja juotti minulle mehua.
Muistan miten vesi oli ihanan tuntuista. Vaivuin hiljaiseen kuplaan, ja tunsin miten meitä kannatellaan. Muistan miten epätoivon aalto meinasi nielaista minut,ja muistan kun huusin että Jeesus auta! Muistan miten isäsi painautui lujasti minuun kiinni, puristi minua lujaa ja sanoi että varmasti auttaa,ja niin auttaa hänkin minkä voi. Ja siinä hetkessä tiesin, että olen turvassa. Muistan miten ihana kätilö puhui rohkaisevia sanoja. Miten kätilö antoi tilaa meidän omalle unenomaiselle kuplallemme ja oli kuitenkin vahvasti läsnä.
Muistan kun tunsin että nyt sinä synnyt. Ja hetkeä myöhemmin ihana kätilö nosti sinut veden alta käsivarsilleni. Muistan kuinka kiitin Jumalaa sinusta, ja huone täyttyi ilon kyynelistä❤️
Synnytin Etelä-Karjalan Keskussairaalassa, ja kokemus oli kaikinpuolin upea. Kivulias mutta upea. Synnytyksen kesto oli viitisen tuntia, josta suurimman osan olimme omassa kodissa. Halusin siirtyä sairaalaan vasta kun synnytys oli kunnolla käynnissä, ja sairaalassa emme olleet kuin pari tuntia. Ponnistusvaihe ei kestänyt kuin ehkä kaksi minuuttia. En koskaan unohda tunnetta, kun vauva nostettiin veden alta syliini. Niin intensiivinen ja syvä katse. Ihmeellistä! Niin kuin syntymä aina on – ihmeistä suurin.
Lämmin suositus vesisynnytykselle, jos synnytys on ajankohtainen ja sellainen mahdollisuus on käytettävissä.
Mukavaa uutta viikkoa sinne!
❤️-Marjo
