Ääriviivoja ja elettyä elämää

Meidän pikkuinen nukkuu päiväunia, isommat katsovat lastenohjelmaa ja koti on hiljainen. Tämä tunne, kun on tilaa hengittää ja kuulla omat ajatukseni. Ihmeellistä. Sama ihmeellinen tunne oli tuossa laiturin nokassa istuessani, kun olin päivän naisten reissussa ilman lapsia. Rakastan äitiyttä. Olen niin kiitollinen että saan olla äiti näille neljälle rakkaalle pojalle. Mutta voi miten kovin toisinaan …

Voisiko ajan hetkeksi pysäyttää?

Viime viikolla joku aamu esikoinen kömpi kainalooni, kun makoilin vielä kuopuksen kanssa sängyllä. Suljin pojan lujasti rintaani vasten, ja hän sujautti kätensä omaani. Suukotin päätä, ja katselin pojan suureksi kasvaneita käsiä. Suuri kyynel vierähti poskelleni. Kuopus tuhisi vieressä, ja tuntui kuin silmänräpäys vain olisi kulunut siitä kun tämä suurikätinen poika oli samanlainen tuhisija. -Milloin siusta …

Mahtuuko onni arjen keskelle?

Onni🤍 Kerta toisensa jälkeen hämmästelen onnen olemusta. Kun on väsynyt eikä jaksaisi ylimääräisiä ääniä. Kun lapset on riidelleet ja on tiuskittu toisillemme puolin ja toisin. Kun koti on sotkuinen, lattia täynnä kaikkea epämääräistä leluista ruuantähteisiin. Kun mietin että voi kunpa vain pääsisi nukkumaan jo, ja joku roikkuu lahkeessa kiinni jatkuvasti, kun kaikki puhuu samaan aikaan …

Kun kanat olivatkin kukkoja – ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa kirjoittelen blogiin kuulumisia! Täällä on ollut sivuston varmuuskopioinnin ja päivityksen kanssa ongelmia. Sitten kun ne asiat järjestyivät, niin arki imaisi mennessään niin ettei aikaa kirjoittamiselle ole tuntunut löytyvän. Instagramiin olen kyllä melko ahkerasti päivittänyt kuvia ja kuulumisia, se kun käy niin nopsaan blogiin verrattuna. Mutta yritän nyt skarpata ja tännekin kirjoitella, moni tekstipohja …

Yön yli sämpylät ja sateisen sunnuntain hidas aamiainen

Tänään on ihan syksy! Sateinen ja kolea ilma. Kävin pienellä kävelyllä nukuttamassa pienimmän rattaisiin, ja tuntui kuin joku olisi suihkuttanut sumupullosta vettä kasvoille. Meillä on tänään kaikki lapset kotona, kun esikoisella tuli pieni flunssa viikonloppuna. Enää ei ole muuta kuin ihan pieni nuha, mutta ollaan varuiksi kaikki nyt kotona ettei flunssia levitellä ympäriinsä. Näin instagramissa …

Lempeä arki🤎

Niin se vain on ensimmäinen kokonainen arkiviikko takana täälläkin. Ja tästä selvittiin! Tämä hieman jännitti minua etukäteen,vaikka tiesin että kyllä se arki siitä lähtee rullaamaan. Pieni jännitys kuuluu kuitenkin aina asiaan. Meidän 5-vuotias aloitti kerhon maanantaina. Pikkuveli aloittaa samassa kerhossa kunhan täyttää syyskuun alussa 3. Meidän aamut on siis melko hektisiä, ainakin kun kesälomailuun vertaa. …

Eihän rakkaus häviä?

”Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimman niistä sinulle annan.” Olin poikien kanssa taas leikkipuistossa yksi päivä. Olin omissa ajatuksissani ja katselin sinistä taivasta ja siellä purjehtivia valkoisia pilvilaivoja. Hengittelin syvään nauttien luonnon tarjoamasta rauhasta. Korvissa soi vielä poikien pitämä huutokonsertti mihin olin itsekin fiksusti yhtynyt – huutamalla ”Älkää huutako!” ja sen jälkeen lukitsin itseni toviksi vauvan …

Paahdetut uunijuurekset (ja valkosipulissa marinoitu pää)

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Täällä on edelleen kovasti hoidettu kananpoikia, ja uuden ympyrämaton virkkauskin on jo vähän edennyt. Odotellaan miehen toista kesälomapätkää, ja samalla on vähän haikea mieli koska lähestyvä loma tarkoittaa myös lähestyvää koulujen alkua. Nämä huolettomat kesän päivät kun ovat aivan ainutlaatuisia. Pellavaiset päät sekä auringosta ja hiekasta mustuneet naamat ja varpaat. Jalkapohjissa …

Pikaiset kuulumiset -sisustusta ja kananpoikia

Oi ihanaa mikä helteinen lauantai!😍 Kyllä Luoja meitä hellii tällä lämmöllä. Olihan tätä lämpöä jo kovin ikävä. Blogin luonnoksissa on muutama lähes valmis teksti odottamassa, mutta en ole niihin kerennyt paneutua tällä viikolla ollenkaan. Tulin siis kertomaan teille pikaisesti kuulumisia. Täällä on viime päivät menneet tiiviisti terassin laittelussa. Takapihan terassille on rakennettu kate, ja tilasin …

Kenen mittareilla minä äitiyttäni mittailen?

Me äidit olemme kyllä mestareita asettamaan itsellemme erilaisia korkeita rimoja. Jokainen omanlaisiaan. Äidit potevat valtavasti syyllisyyttä, ja se on toki luonnollista sillä meille on uskottu valtavan suuri vastuu ja tehtävä. Olemme äitejä 24/7. Mutta on muistettava että me äidit olemme ihmisiä, ja me olemme epätäydellisiä ja vajavaisia. Voi miten usein vertailemmekaan itseämne toisiin ”parempiin” äiteihin. …