”Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimman niistä sinulle annan.”
Olin poikien kanssa taas leikkipuistossa yksi päivä. Olin omissa ajatuksissani ja katselin sinistä taivasta ja siellä purjehtivia valkoisia pilvilaivoja. Hengittelin syvään nauttien luonnon tarjoamasta rauhasta. Korvissa soi vielä poikien pitämä huutokonsertti mihin olin itsekin fiksusti yhtynyt – huutamalla ”Älkää huutako!” ja sen jälkeen lukitsin itseni toviksi vauvan kanssa vessaan ja laskin siellä ainakin sataan. Kun olin enimmät höyryt puhalellut ulos niin menin selvittämään että kuka löi ketä, kuka tökkäsi ketä ja kuka niin kauniisti kutsui toista pas..ksi. Selvitettiin, sovittiin ja lähdettiin puistoon.
Tuossa puistonpenkillä istuessani mietin kuluneita päiviä, joihin on sisältynyt taas tunteiden kaikki kirjo. Muistelin erästä meidän 5-vuotiaan kanssa käymääni keskustelua:
-Eiks nii äiti et vaik on toiselle vihane ni rakkaus ei häviä mihinkään? -Juuri niin rakkaani. -Nii. Muutenha se rakkaus olis jotenkii rikkinäine. Ku eihän se voi vaan hävitä. Vaik toinen ärsyttää ni kyl sitä silti ihan aina rakastaa.
Voi että miten viisaita sanoja, ja niin totta. Eihän se rakkaus mihinkään siitä häviä. Koska rakkaus on jotain niin paljon kauniimpaa, suurempaa ja väkevämpää kuin mitkään meidän alati vaihtuvista tunteista. ”Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa, sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa, sillä rakkaus on lahja Jumalan.” Nämä ihanat laulun sanat nousivat sydämelleni ja totesin mielessäni että rakkaus ei koskaan katoa. Havahduin mietteistäni kun tämä samainen poika ilmoitti keräävänsä äidille kukkia, koska rakastaa äitiä niin kovin. Kuulema aina yhden kerran enemmän kuin äiti häntä, ja sitä ei voi enää päihittää. Lopulta suostui siihen että rakastetaan yhtä paljon toisiamme, mutta lisäsi että ei kuitenkaan niin paljon kuin Jeesus, koska kukaan ei voi niin paljon rakastaa. Ja niinhän se on. Rakkaus on Jumalan lahja. Katselin siinä hiekkalaatikolla leikkiviä poikia ja mietin että kyllä tästäkin vielä hyvä päivä tulee, vaikka alku niin kankea olikin. Ja niin siitä tuli ❤️
Rakkaudella äidille poimittuja kukkasia. Voiko olla mitään ihanampaa?
Ihanaa päivää sinne, ja vaikka se olisi alkanut huonosti, se voi vielä päättyä hyvin!
❤️ -Marjo
