”Synnytyksestä aikaa kolme viikkoa ja raskauskiloista ei tietoakaan!”, ”Kaikki raskauskilot jäivät synnytyslaitokselle!”, ”Wau, uskomattoman upeassa kunnossa heti synnytyksen jälkeen!”. Näitä otsikoita iltalehtien lööpit huutavat meille naisille päivä toisensa jälkeen. Surullista. Surullista minkälaisia mittareita synnyttäneille naisille asetetaan ja minkälaisten ulkonäköpaineiden ja huonommuuden tunteiden kanssa niin lukemattomat naiset kamppailevat. Riittämättömyyttä ja epävarmuutta.
Jokainen nainen palautuu omaan tahtiinsa raskaudesta ja synnytyksestä. On täyttä typeryyttä olettaa että jostain niin ihmeellisestä ja mullistavasta asiasta pitäisi palautua jossain tietyssä aikataulussa. Keho on käynyt käsittämättömiä muutoksia läpi 9 kuukauden ajan, ja sitten olet vielä synnyttänyt – ja sittenkö sinun pitäisi piiskata itsesi kuntoon muutamassa viikossa tai kuukaudessa?! Ja samalla ottaa haltuun uudenlainen arki, ja vielä ehtiä nauttimaan siitä. Siinä ei ole tietenkään mitään väärää että itsestään pitää huolta, lenkkeilee ja käy salilla jos se hyvältä tuntuu. Päinvastoin, on oikein hyvä asia jos omasta kunnostaan pitää huolta. Itsekin liikun aina kun mahdollista : lenkkeilen, teen lihaskuntoa ja vahvistan keskivartaloa jotta keho pysyy terveenä ja toimivana (tästä teen postauksen myöhemmin). Mutta siinä on jotain täysin vinoutunutta ja väärää, että sinä ihana nainen joka olet kehossasi kantanut elämän ihmettä kuukausitolkulla, rupeat inhoamaan kehoasi sen jälkeen kun olet sen pienen ihmeen synnyttänyt ja saanut syliisi. Sen jälkeen kun kehosi on tehnyt jotain niin uskomattoman upeaa, se ansaitsee lempeyttä, rakkautta ja hyväksyntää.
Minulla on takana neljä täysiaikaista raskautta (Yksi keskenmeno myös). Nämä raskaudet ovat olleet kaikki omanlaisiaan ja kehoni on kokenut monenlaisia muutoksia näiden kuluneiden yhdeksän ja puolen vuoden aikana. Eri raskauksissa kiloja on kertynyt eri tavoin: ensimmäisessä paljon, toisessa vähän ja kolmannessa sekä neljännessä taas paljon. Minulla on ollut pahoinvointia,järjetöntä närästystä, varhaisia supisteluja pakkolepoineen,liitoskipuja, aivan hurjaa väsymystä ja uupumusta. On ollut kausia etten ole pystynyt mitään liikuntaa harrastamaan ja ruoaksi olen pystynyt nakertamaan vain jotain äärettömän epäterveellistä. Mukaan on mahtunut myös raskaus jossa ei ollut alun pahoinvoinnin jälkeen mitään vaivoja. Odotin silloin toista poikaamme. Itse asiassa jatkoin minulle rakasta juoksuharrastusta kahdeksannelle kuulle asti, maltillisesti tietenkin. Toisissa raskauksissa ei olisi tullut kuuloonkaan juosta, pelkkä ajatuskin teki pahaa. Itselläni normaaliarjen elämäntavat ovat kuitenkin olleet koko ajan hyvin samanlaiset – liikunta ja perusterveellinen, monipuolinen ja säännöllinen ruokavalio. Eli raskaudet todella voivat olla kuin yö ja päivä jopa samalla ihmisellä. Ja näistä kaikista raskauksista palautuminen on ollut myös oma prosessinsa. Toisinaan kilot ovat karisseet hurjankin nopeasti muutamissa viikoissa, toisinaan pikkuhiljaa ajan myötä. Kilot eivät kuitenkaan ole palautumisen mitta, vaan se että miten keho toimii ja miltä se tuntuu. Nopeasti karistetut raskauskilot eivät tarkoita että keho olisi palautunut raskaudesta ja synnytyksestä. Hoikka ja lihaksikas keho voi kärsiä monenlaisista toimintahäiriöistä ja oireista joita ei päälle näe.
Miksi kerron tämän? Siksi että halusin havainnollistaa että jokainen raskaus todella on erilainen. Ja siksi myös jokainen palautuminen on erilainen. On täysin turhaa kokea huonommuutta siitä että joku toinen jaksaa ja pystyy liikkumaan läpi raskauden. Hyvä hänelle! Mutta jos sinä et pysty, sinä et ole huono tai laiska, vaan äärettömän urhea nainen joka hienosti tekee parhaansa niillä voimavaroilla jotka sinulla on käytettävissäsi.
On ällistyttävää mihin kaikkeen meidän naisten kehot pystyy, meidät on ihmeellisesti suunniteltu!
Minulla on viimeisimmästä synnytyksestä jo yhdeksän kuukautta aikaa. Jos on pystynyt liikkumaan reilusti raskaana ollessaan, todennäköisesti palautuminenkin on paljon nopeampaa. Nyt alan pikkuhiljaa olla niissä mitoissa missä olin ennen raskautta. Olen saanut kuntoutettua vatsalihasten erkauman, lantionpohjan lihakset ja olen saanut myös menetettyä lihasvoimaa takaisin – kehoni toimii siis hyvin ja tuntuu omalta. Ei samalta kuin ennen,siihen on matkaa eikä siihen tarvitse edes tähdätä, sillä eihän keho ole enää sama vaan se muuttuu iänkin myötä. Mutta keho tuntuu terveeltä ja omalta- hyvältä. Synnytyksestä on nyt kulunut sama aika kuin raskaus kesti. Eikös se ole aika loogista että palautuminen vie ainakin saman verran aikaa? Toisilla vähemmän, toisilla enemmän ja se kaikki on normaalia koska erilaisia ollaan muutenkin.
Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska näen ympärilläni paljon naisia, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa. Sydämeni murtuu kun joku teistä ihanista naisista katsoo itseään arvostellen, vähätellen ja jopa halveksien. Sinun kehosi on ihmeellinen ja upea! Sinä olet kaunis kiloinesi tai ilman!
”If only our eyes saw souls instead of bodies how very different our ideals of beauty would be.
Kyllä minäkin toisinaan syyllistyn tuijottelemaan selluliittiani tai puristelemaan vatsamakkaroitani ja löysää vatsanahkaani saunassa. Mutta sitten havahdun, ja ymmärrän miten päätöntä se on. Ja jos hylkään äänet joita tämä ulkonäkökeskeinen kehoa palvova maailma huutaa, kuulenkin totuuden hiljaisen äänen joka sanoo minulle: ”Sinä olet kaunis, sinä riität”.
Tiesitkö, että sinäkin olet kaunis? Kaikessa vajavaisuudessamme me olemme ainutlaatuisia ja kauniita! Jokainen täysin erilainen ihanine yksityiskohtinemme, arpinemme ja piirteinemme. Ja sillä kauneudella ei ole mitään tekemistä kilojen kanssa!
Ihanaa uutta viikkoa sinne, sinä kaunis ja ihana!
❤ -Marjo
Ps. Lisää kauniita hetkiä löydät instagramista ja facebookista ❤
https://www.instagram.com/marjo.elisa/
