kukka äidille
, Äitiys, Rohkaisua

Muutama ajatus äitienpäivän iltaan

Väsynyt äiti täällä hei. Tulin kirjoittamaan muutaman sanasen sinulle, toinen väsynyt äiti. Tiedän, että kello on paljon, ja väsyneen olisi viisainta mennä nukkumaan. Mutta tämä pieni hiljainen hetki kun kaikki muut jo nukkuvat. Tämä hetki on ihmeellinen asia pikkulapsiperheen äidille. Ja tänään tahdon tämän pienen hiljaisen hetken käyttää tähän. Annan sormieni liukua tietokoneen näppäimistöllä, ja kirjoitan sinulle muutaman sanan.

Tahdon kirjoittaa sinulle, joka tunnet äitinä suurta riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Tahdon sanoa, että älä ole itsellesi niin kamalan vaativa ja ankara. Annathan tilaa itsellesi olla ihminen? Äiti ei ole pyhimys. Äitiyden tehtävä itsessään on jotain valtavan suurta ja arvokasta, ja kyllä – pelottavan pyhää. Mutta me äidit, me olemme ihmisiä. Eläviä, tuntevia, rikottuja, rikkoneita, kaikkine säröinemme niin äärettömän hauraita ja keskeneräisiä. Kuitenkin kaikessa keskeneräisyydessämme niin kauniita ja arvokkaita. Meidän lapsemme eivät tarvitse kiiltokuvaa äidikseen, vaan aidon ihmisen jonka kanssa yhdessä eläen ja kokien saa toinen toistaan hioa ja kasvattaa.

Me äidit kasvatamme lapsiamme. Mutta yhä vakuuttuneemmaksi tulen vuosi vuodelta, että se olenkin minä muovattavana ja kasvatettavana aivan yhtä paljon. Joka päivä uutta oppien. Kaatuen ja kompastuen, kuitenkin aina eteenpäin kulkien. Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Yhdessä uusia reittejä löytäen. Välillä helppoja ja kauniita polkuja kulkien, välillä myrskyn piiskaamana sateisella polulla liukastellen. Siltikin lujasti kädestä puristaen, eteenpäin kulkien, rakkauden voimasta valoon kurkottaen.

Voisitko sinä rakas väsynyt äiti levähtää? Voisitko tänään polvistua armon alttarille, jossa mitään ei tarvitse peitellä eikä tunteita väistellä. Siellä ei olla täydellisiä, vaan rehellisesti rikkinäisiä ja rikkoneita. Siellä pieni ihminen kohtaa suuren Luojan, antaa totuuden valaista sydämensä sopukat, ja sinne ihana armon peite laskeutuu.

🤍

Armoa. Anteeksiantoa. Rakkautta. Niitä tarvitsemme ihan jokainen.

Tässä vielä lopuksi äideille kirjoittamani runo. Levollista yötä, ja iloa uuteen alkavaan viikkoon.

❤️ Lämpimin halauksin, Marjo

Saatat myös pitää...

2 kommentti

  1. says:

    Kiitos ❤️ Tarvitsin tätä tänään.

    1. Voi ihana kuulla ❤️

Kommentointi ei ole käytössä.