Ääriviivoja ja elettyä elämää

Meidän pikkuinen nukkuu päiväunia, isommat katsovat lastenohjelmaa ja koti on hiljainen. Tämä tunne, kun on tilaa hengittää ja kuulla omat ajatukseni. Ihmeellistä. Sama ihmeellinen tunne oli tuossa laiturin nokassa istuessani, kun olin päivän naisten reissussa ilman lapsia. Rakastan äitiyttä. Olen niin kiitollinen että saan olla äiti näille neljälle rakkaalle pojalle. Mutta voi miten kovin toisinaan …

Pelosta ja häpeästä

Pelko ja häpeä. Pettämätön parivaljakko. Yhdessä ne saavat sinun keveät ja luottavaiset askeleesi horjumaan. Ne saavat sinun silmiesi tuikkeen sammumaan, komentavat sinut kiireesti piilottamaan juuri syttyneen liekkisi. Ne saavat sinun lapsenomaisen luottamuksesi herpaantumaan niin, että ilosta pirskahteleva olemuksesi muuttuu jälleen vaatimattomaksi varjoksi. Mutta sinä pieni ihminen, ole sinä luja ja rohkea. Ota askel toisensa perään, …

Tuulessa taipuneet

Tuulessa taipuneet Nuo sitkeät, tuulessa taipuneet. Vaan eivät katkenneet. Nuo nöyrät, vartensa palvelukseen taivuttaneet. Nuo rakkaudesta polvistuneet. Nuo lujat, monien myrskyjen raastamat. Nuo vahvat, mutta kuitenkin niin hauraat. Nuo tuulessa taipuneet, mutta toivoon tarttuneet. Nuo valoa kohti kurkottaneet.- Äidit ❤️. Tämän runon kirjoitin joskus elokuussa, ja halusin tänään jakaa tämän rohkaisuksi jollekin äidille. Iloa siun …

Väsyneelle 🤍

Miten se onkin taas jo keskiviikko? Täällä päivät menee ihan hujauksessa, toisaalta taas niitä pitkiä tunteja mahtuu päiviin myös kun olen ollut ihan mahdottoman väsynyt. Vauva valvottaa öisin, ja uusi arkirytmi on sekoittanut pienen päiväunirytmin myös. Pitää taas muistuttaa itseään että tämäkin on taas vain vaihe. Vaihe jossa ainut kelpaava unipaikka on äidin kainalo. Pienikin …